Mikä, mitä on työpaikkakiusaaminen? Miten se ilmenee? Minkä asian joku kokee kiusaamisena ja onko se sitä oikeasti?

Paskan jauhaminen työkaverista tämän selän takana on kiusaamista. Omassa pikku kimppakivaryhmässä työkaverin työn arvostelu, vikojen ja virheiden hakeminen on työpaikkakiusaamista. Ulkopuolelle jättäminen ja/tai täydellinen ignooraaminen on työpaikkakiusaamista.  Kysyt, et saa vastausta. Sanot jotain, puhut jotain, ei reagointia. Työkaverin tekemän asian arvosteleminen isoon ääneen kyseisen työkaverin paikallaollessa on työpaikkakiusaamista. Koulutusta vastaavan työnkuvan kaventaminen epämääräisen mittaiseksi ajaksi ilman, että keskustellaan ja perustellaan tämä, on esimiehen taholta tapahtunutta kiusaamista.

Olin töissä muutaman kuukauden yksikössä, jossa toimittiin näin minua kohtaan. Lopputulemana oli, että menin aivan jumiin ja tein koko ajan virheitä. Aivan pieniä, sinänsä mitättömiä, tyyliin "kukaan ei kuollut". Sellaisia, mitä jokaiselle tekevälle voi sattua. Mutta minun kohdallani ne olivat Grande Catastrofal ja niistä hermostuttiin, suututtiin, tiuskittiin ja rähistiin - ja minä menin entisä enemmän kerälle, kasaan, jumiin - ja tein aina vain lisää ja enemmän virheitä. Lähdin pois. Menin toiseen sairaalaan, toiseen yksikkköön. Tarjosin itseäni saatesanoin: en osaa mitään, pääsenkö tänne töihin. Pääsin. Osasin, opin. Viihdyin. Mutta lähdin silti pois. 

Nyt tässä työpaikassa tilanne ei ole noin paha kuin tuossa edellä mainitussa. Olen silti jatkuvan arvostelun ja moitteen kohteena. Yksikössä on muutaman työntekijän klikkitymä. Minä olen heidän hampaissaan. He lähtevät siitä ajattelusta, että en hallitse työtehtäviäni -  tämä perustui siihen, etten viikossa-kahdessa oppinut meidän uutta, aiempaan verrattuna täysin erilaista sähköistä tietojärjestelmää. Koulutus toki oli, mutta sillä koulutuksella voi pyyhkiä hanurinsa. Kuten eräs koulutuksessa mukana ollut henkilö sanoi:  arvosana täydet nolla miinus. Edes sitä palautelinkkiä en saanut sähköpostiini, vaikka niin luvattiin.

Tämä nykyisen työpaikkani keskinäinen työkaveriklikkiymä on myös sitä mieltä, että jätän omat tehtäväni tekemättä ja sysään itselleni kuuluvat työtehtävät toisten tehtäväksi ihan vaan laiskuuttani. Ihan vaan kiusallani. Sellainen vaihtoehto, että en oikeasti ennätä; saan epäselvän ohjeistuksen; en muistanut; en tiennyt - tai mitä tahansa muuta... ei, sellaista ei ole. Olen vain tuhannen laiska, tarkoituksella siirrän omat työni muiden tehtäväksi.

Työyksikössä on negatiivinen ilmapiiri. Siellä on toimintamallina selkään puukottaminen ja syyllisten hakeminen. Jonkun täytyy olla syyllinen. Joku on ihan tahallaan, ja kuka se on. Jotakin on tapahtunut, kuka sen teki tai jätti tekemättä.  Vain "minä itse" teen kamalasti töitä, uhraudun, autan muita, venyn ja joustan. Ei muut. Ainoastaan tämä keskinäinen kaveriporukka tekee, hoitaa ja ainoastaan heidän tekemättä jättämiset tai unohdukset ovat ymmärrettäviä ja selittyvät epäjohdonmukaisilla, epäselvillä ohjeilla tai kiireellä tai millä tahansa inhimillisellä asialla. Jos joku haluaa työnkuvamuutoksia, että ennättää ajoissa kotiin, työaikansa puitteissa siis, se on aivan typerä peruste. Paitsi jos on heistä itsestään kyse. Viime viikonloppuna tilanne eskaloitui ja ryhmän watsappiryhmässä oli sellainen paskamursky, ettei uskoisi aikuisten ihmisen toiminnaksi. Ja sitten ne samat paskanheittäjät hymyilevät ystävällisestä työpaikan käytävällä. Voi jeesus!

Esimies tulee lomaltaa maanantaina. Minulla on silloin vapaapäivä. Soitan, kysyn: saanko työvapaata vuoden loppuun. Pääsisin toiseen yksikköön saman työntajantaorganisaation sisällä. Jos en saa, siirryn yhtäkaikki toiseen yksikköön osa-aikaiseksi. Jos en pääse sinne toiseen yksikköön osa-aikaisena, tässä omassa yksikössäni työaikani jatkuu osa-aikaisena. Kokopäivätyötä en tuonne enää tee. Jos ja kun olen niin paska työntekijä, työkaveri, ei se mikään menetys ole. Päinvastoin. Se vapauttaisi kaikki muut tehokkaaseen työskentelyyn. Klikkiytynyt, negatiivinen, ongelmallinen, ahdistava ilmapiiri poistuu kun ongelmatapaus poistuu. Vähän samaan tapaan kuin koulukiusaamistapauksissa. Luokan ilmapiiri paranee heti, kun se kiusaamisen kohteena ollut omituisuus vaihtaa luokkaa tai koko koulua. Näin se menee koulumaailmassa ja näin se menee työmaailmassa.