Olenko minä huono hoitaja, huono työssäni? Niin mielelläni kuin itsenäi mollaisinkin ja haluaisin sanoa, että joo olen surkea huono - mutta kun en ole. Se nousee aina vaan, se tieto: en ole huono hoitaja. Olen hyvä työssäni. En osaa kaikkea. Opin omaan tahtiini. En siihen samaan malliin ja samaan vauhtiin kuin toinen kollega. En yhtä älykkään ja terävän katseen saattelemana. Välillä on olo kuin kuolaavalla ja väärin lääkityllä avohuollon potilaalla; alaleuka pitkällä, suu auki, kuola suupielessä, tylsä ilme silmissä: sanoitsä jotakin, emmä tajuu. 

Mutta asiakaskontaktit minulla on aina mennyt hyvin. Silloinkin kun en ole oikein osannut enkä tiennyt.

Olenko laiska? Jätänkö tahallani töitäni tekemättä? Sysään ne muille? Ei, en. En allekirjoita tätäkään, en oikeasti, vaikka miten kävisin kriittistä itsetutkiskelua. 

Joku vika minussa kuitenkin, kun minut mielletään taas, tässäkin työuhteisössä, ikäväksi, laiskaksi työkaveriksi, joka ei tee töitään vaan jättää ne muitten tehtäväksi.  Ihan tahallaan, ihan tarkoituksella. 

Joku vika minussa on, kun olen taas työpaikkakiusaamisen kohteena ja minusta tietyt tyypit puhuu keskenään selän takana, että en tee; jätän tekemättä; jätän itselle kuuluvat työtehtävät toisille koska en viitsi tehdä itse, laiskuuttani; en osaa; en hallitse työtehtäviäni; en selviydy työtehtävistäni ... ja niin edelleen, loputtomiin. 

Se on työpaikkakiusaamista. 

On tässä työpaikassa valtaosa työkavereista tosi ihania, mukavia, kannustavia, yhteistyökykyisiä ja -haluisia. Kysyvät neuvoja jopa minulta a neuvovat, kun kysyn. Näkevät minussa työntekijänä hyvää ja osaamista.

Siitä huolimatta en ihan täysin kuulu työyhteisöön. Ihan hassu esimerkki, mutta ehkä tämä kuvaa sitä, olenko minä olemassa työkavereilleni: kun meidän yksikköön tulee asiakas, hänestä laaditaan ensikäyntikirjaus ja Apotti edellyttää, että asiakkaalle merkitään myös vastuuhoitaja (joka on se ensikäyntikirjaaja) ja sen lisäksi 3-4 varavastuuhoitajaa. 

Minä en ole yhdelleekään meidän asiakkaalle varavastuuhoitaja. 

Kun joku, kuka tahansa meidän työyksiköstä, ottaa asiakkaan ensi kertaa vastaan ja luo toimintasuunnitelman, nimeää itsensä vastuuhoitajaksi (kuten kuulukin) ja sen jälkeen nimeää työyksiköstä ne varavastuuhoitajat - minä en ole koskaan, en koskaan, en yhdellekään asiakkaalle varavastuuhoitaja. 

Olen ainoastaan vastuuhoitaja niille asiakkaille, joista olen itse tehnyt ensikäyntitapaamisen kirjauksineen. 

Se ei ole tietoista. Se ei ole kiusaamista. Minua vain ei ole olemassa.