Minusta on käsittämätöntä ja muuten todella huolestuttavaa, jos esimiestasollakin ollaan sitä mieltä, että tiettyjen naisvaltaisen alojen huono työpaikkailmapiiri on vain vallitseva tosiasia. Sille ikään kuin ei voi mitään. Näin vain on. On aina ollut. On joka paikassa, jokaisessa työpaikassa missä naisia on enemmistö. 

Esimies on kaiketi avainasemassa sen suhteen, millainen on se työilmapiiri. Olla tasapuolinen ja kuitenkin yksiköllinen, kas siinäpä esimiehen tehtävä. Olla esimies, vähän ikäänkuin duunarin yläpuolella ja olla silti samalla viivalla. Kas siinäpä rooli. Kuuluu työnkuvaan, oma valinta. Mutta harvemmalta se onnistuu. On helmpompi mennä mukaan. Olla kiva kaveri kaikille, olla asettamatta rajoja, puuttumatta epäkohtiin, jotka suunnilleen ovat käsinkosketeltavia. Ilmiselvä työpaikkakiusaaminen, siihen ei puututa silloin, kun sen kohteena EI ole se oma mielitietty alainen. Ja se oma mukavaksi mielletty alainen sitten ei oikeasti edes ole minkään kiusaamisen kohteena, vaan on itse kiusaaja, huonon ilmapiirin tuottaja. 

Neljän viikon päästä vaihdan työyksikköä. En tiedä miten selviän tästä neljästä viikosta. Sairaslomaa en halua ottaa. Toki voisin käydä korona-testissä ja siinä olisi tekosyy olla muutama päivä töistä pois. Kuiva yskä ja nuha, ne on jatkuvasti, koko ajan. Päänsärky, migreeni. 

En tiedä onko uusi yksikkö yhtään sen kummempi. Olenko sielläkin hidasälyinen, tyhmän näkisenä alaleuka pitkällä kuola suupielestä valuen ihmettelemässä, että ööö .. miten tää.. hei mä en nyt muista ... ja tumpeloimassa,  unohtelemassa, tekemättä ja väärin tehden. Paska työkaveri, sielläkin, kaikkialla. Ehkä minä olen sellainen. Tai en tiedä.