Meillä on pieni söpöinen kissanpentu. Kaulapannan laitoin heti ensimmäisenä kotipäivänä. Tavoite on opettaa katti myös valjaisiin ja sitä kautta ulkoilemaan. Mutta kuka idiootti ne on suunnitellut! Niin, tai oliko se ihan pakko ostaa ne halvimmat!? Niitä on väkerretty kissaparan ylle useamman yrityksen kerran ja lopulta pitki ihan googlata että miten hitokseen ne kissaan asetellaan. 

Käyttöohje ja pukeutumisohje kun halpisversion hintalätkän mukana ei tullut. Pehmokissalla harjoittelukaan ei tuottanut toivottua osaamista. Kummasti vaan se se pehmokissa asettui ja malttoi antaa valjaat pukea, toisin kuin tuo oikea elävä elukka. 

No niin. Valjaat siis auki, ja pään kautta ylle - minä olin niitä väkertänyt takajalkojen kautta, koska joku ihmehihna minun käsityksen mukaan tuli takajalkojen eteen vatsan puolelle. No ei tullut. Toinen poikkihihna meni vatsan ja toinen selän päältä pituussuunnassa. Kaulanauha klipsulla kiinni. Hienoa. Katti hypähti sylistä lattialle ja jäi makaamaan kyljelleen. Sen jälkeen aloitti hinkkaamisen ja vatkuttamisen ja sai valjaat ujutettua itseltään pois. 

Pitää ehkä ostaa sellaiset tukevammat. 

Laitettiin sitten hihna kaulapantaan ja vietiin kissaa kohti takapihan ovea. Katti vaistosi jotakin ja laittoi vastaan, rimpuli sylissä. Vietiin kuitenkin teinilikan kanssa kissa ulos. Istuskelin takapihan rappusilla, silittelin tärisevää kissanpentua sylissäni. Kisumisu laittoi päänsä käsivarren ja kehon väliin, säpsähti jokaista ääntä ja yllättävän paljon meidän takapihalla ääniä olikin. Mopot, autot, tuuli takapihan aidan suojaksi laitetussa suihkuverhossa (! kyllävain! ), rapistuneen tuulimyllyn natina ja rahina. 

Kissa oli helpottunut kun pääsi sisään. 

Ja minä huomasin, että joku vitun paska yläkerrasta on nakellut tupakantumppeja takapihalle. Ja isännöitsijä on täys idiootti, hänelle on aivan turha laittaa viestiä asiasta!