Työpaikalla oli keikkalainen, laitsossiivooja, joka on keikkaillut useammalla osastolla. Oli vertailupohjaa. 

Kerroin, että olen vastavalmitunut, tämä on eismmäinen tämäntyyppinen työpaikkani. Hän totesi, että aloitit sitten kaikkein rankimmasta osastosta. Ei yksin työnkuvan ja työn sisällön takia, vaan itse osaston ilmapiirin, osaston työntekijöiden kannalta.

Tämä osasto on turku. Tottakai sinulla on raskasta, kaikki on vaikeaa, hankalaa, koska olet turussa. Kuten Turussakin, täälläkin kaikki helpottuu, kunhan pääset mukaan ja sisään porukkaan, työyhteisöön. 

Turku on synonyymi sisäänpäin kääntyvälle paikkakunnalle. Paikalle, paikkakunnalle, jonne muualta tulleiden on vaikea päästä sisään, mukaan, eikä muualta tulleita oteta helposti joukkoon. 

Minä en ole samanlainen kuin he. Minun pitäisi pystyä näyttämään, että osaan, onnistun, hallitsen, ja sen jälkeen minut hyväksytään. Minut hyväksytään vasta sitten, kun kaikki menee hyvin, onnistuneesti, kun mitään virheitä ei tapahdu. Kun vaikkapa yksi viikko olisi mennyt ilman ensimmäistäkään unohdusta tai tietämättömyyttä, kysymystä, pelkällä osaamisella. 

Silloin on ensimmäinen askel otettu kohti heidän sisäpiiriään, mukaanottoa. Yksikin virhe, ja minut siirretään ulkokehälle. 

Tänään olin sentään sen ulkokehän uloreunalla. Melkein mukana. Keikkalaisia oli kaksi. He eivät tienneet minun asemaani, joten he kohtelivat minua kuin ketä tahansa täysjärkistä ihmistä. Sain vastauksia kysymyksiini kollegalta. Hän oli suorastaan myötämielinen, ihan ystävällinen ja kärsivällinen. Paitsi se, joka näytti sen letkuruokinta-asian, jossa tuli gardinaalimoka, kirosana, potilaan kuullen, läsnäollessa. Varmasti tulee viesti osastonhoitajalle. Varoitus varmaan. Vähemmästäkin olen saanut. 

Laitoshuotajan kommentti avasi minulle näkymän, ei aurajoelle, vaan sitä pitkin merelle mutta myös tuomiokirkolle. Tiedän nyt, että olen turussa. Vieraalla maaperällä, vieraassa kaupungissa, jonne soluttautuminen on pitkän prosessin tulos. Enkä minä välitä näistä pitkistä prosesseista, en tällä tavalla, en tällaisesta työyhteisöstä. 

Toukokuun lopussa viimeistään tämä loppuu. Sinne on 4 kuukautta. Vain 4 kuukautta. Kohta kaksi on jo mennyt. Ihan kohta puolivälissä ja ihan kohta sekin ylitetty.