Ei tätä minun räpylleysblogiani kukaan lue. No niin, minä itse tietysti. Katson tekstini, että jaa, on taas ajateltu nopeammin kuin kirjoitettu, kun lauseesta puuttuu puolet sanoista, pelkkä tynkälause, jää vajaaksi. Ja aiheet. Mitä nää on. Sen saman asian pyörittelyä kymmeneltä eri kantilta.

Pikkulapsi valitsee satukirjalukemiseksi sen saman kirjan niin kauan, niin monta kertaa, että siinä oleva asia on valjennut hänelle. Kokonaan, täysin. 

Minä kirjoitan samasta teemasta, työpaikkakiusaamisesta, pyörittelen aihetta sen eri kanteilta ihan niin kauan, että asia on minun mielestäni poistunut. Asia käistelty. Ohi, loppu, slut, the end.